Vertailin gradussani aikoinaan pienten kyläkoulujen ja isojen koulujen oppilaiden suoriutumista. Siihen aikaan kokeet ja testit monistettiin paperille ja kävinkin niitä tutkimusta tehdessäni viemässä Pyhäjokilaakson kouluille. Noissa sympaattisissa pikkukouluissa vieraillessani huomasin, kuinka tärkeitä kyläkoulut olivat lapsille ja ympäröivälle yhteisölle.
Tämä muistui mieleeni eilen, kun olin mukana amerikkalaisessa National Summit on School Design- verkkotapahtumassa. Tapahtuman teemana oli köyhien asuinalueiden koulujen merkitys ympäröivälle yhteisölle. Huomasimme, että pudokkaita oli sekä lapsissa että vanhemmissa; erilaisissa kokeiluissa oltiin saatu hyviä tuloksia ilmiön estämiseksi.
Kuulin, että tyypillinen amerikkalainen koulupudokas jättää tulematta kouluun kesäloman jälkeen. Eilen keskusteltiin miten koulu voisi pitää yhteyden lapseen niin, että arki ja rutiinit säilyisivät myös loman aikana, jotta näin ei pääsisi tapahtumaan. Koulun päivittäistä toimintaa ja lukuvuoden kestoa haluttiin pidentää ja monipuolistaa niin, että myös koulun naapurissa oleva yhteisö saisi koulusta joka päiväisen turvasataman.
Meidän ongelmat vaikuttavat kyllä kevyiltä verrattuna Yhdysvaltoihin. Kiitos peruskoulun ja sen, että olemme aktiivisesti pyrkineet vähentämään koulujen eriarvoistumista. Tämä työ tulee olemaan tulevaisuudessa tärkeää, koska keskittämällä isoihin yksiköihin koulut ovat nousemassa jälleen yhteisöjen, "kylien" keskuksiksi.
Siirtyminen pikkukoulujen ympärillä olevista luonnollisista kouluyhteisöistä uusiin useamman koulun yhdessä muodostamiin kouluyhteisöihin ei ole ihan yksinkertaista.
Uuden yhteisön luominen niin, että opettajat sekä lapset ja vanhemmat kokevat olonsa turvalliseksi vaatii yhdessä ponnistelua ja erityisesti opettajilta pedagogista valppautta.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on tällaisen useamman koulun yhdistymisestä? Miten olette saaneet prosessin onnistumaan tai mitä virheitä kannattaisi välttää?
Opmerkingen