PASI KURTTILA
Oppimisympäristöt ovat oppimiseen ja opiskeluun tarkoitettuja virtuaalisia ja fyysisiä tiloja, joita pääsääntöisesti koulupäivän aikana käytetään edellä mainittuun tarkoitukseen. Viime aikoina on kuitenkin herätty siihen, että paljon oppimista tapahtuukin koulupäivän ja oppimisympäristöjen ulkopuolella. Paljon on puhuttu myös arkioppimisesta ja informaalista oppimisesta.
Tärkeä seuraava keskustelun aihe voisi ollakin se, että ovatko kaikki virtuaaliset ja fyysiset tilat, joissa oppimista tapahtuu, oppimisympäristöjä? Vai käytetäänkö oppimisympäristö- nimitystä vain niistä tiloista, jotka on tähän tarkoitukseen suunniteltu?
Joka tapauksessa oppimisympäristöt, joissa opettajat ja oppilaat toimivat, monipuolistuvat ja monimuotoistuvat koko ajan. Tämä on johtanut siihen, että mielenkiinto erilaisia oppimisympäristöjä ja niiden kehittämistä kohtaan on kasvanut. Oppimisympäristön käsitettä on ollut pakko laajentaa perinteisestä luokkahuoneen muodostamasta oppimisympäristöstä kohti moniulotteisempia ympäristöjä.
Oppimisympäristöjen sosiaalinen ja psyykkinen luonne on voimakkaassa muutoksessa koulujen toimintakulttuurin murroksessa. Nykyisen oppimis- ja tiedonkäsityksen mukaan opiskelussa rohkaistaan yhä enemmän yhteistoiminnallisten opiskelumenetelmien käyttöön sekä tiedon ja sisällön tuottamiseen yhdessä. Opiskelumenetelmien ja opiskelussa käytetyn aineiston monipuolistuminen merkitsevät mm. oppilaan itsesäätelykyvyn kehittymisen ja kehittämisen korostumista.
Fyysinen oppimisympäristö koostuu yhä enemmän formaalin luokkahuoneen lisäksi erilaisista informaaleista l. arkioppimisen paikoista ja tiloista. Perinteisesti informaaleina tiloina on pidetty selkeästi koulusta irrallisia tiloja ja paikkoja, kuten tiedekeskuksia tai työpaikkoja. Nykyisin tutkitaan mahdollisuutta rakentaa informaaleja tiloja kouluihinkin.
Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa formaali ja informaali oppiminen ja samalla myös oppimisympäristöt sulautuvat ubiikiksi kokonaisuudeksi.
Pedagogisessa mielessä hyvän oppimisympäristön vaatimukset monipuolistuvat koko ajan. Avoimen pedagogian periaatteen mukaan oppijoiden täytyy pystyä rakentamaan ja muokkaamaan tietoa sekä yksin, ryhmässä että yhdessä opettajan kanssa käyttäen hyväkseen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Tähän tarvitaan monipuolista ja pedagogiselta kannalta tarkasteltuna merkityksellistä oppimisympäristöjen kokonaisuutta.
Kokonaisuudesta, jossa oppimista tapahtuu, voidaan käyttää termiä oppimaisema. Oppimaisema voi sisältää useita eritasoisia ja -laatuisia oppimisympäristöjä, ja se voidaan nähdä erilaisista sulautuneista tai erillisistä oppimisympäristöistä koostuviksi tarjoumiksi, josta opettaja ja oppija voivat valita erilaisia vaihtoehtoja opetuksen ja oppimisen tueksi. Se on alueellinen moniaistisesti havaittava kokonaisuus, joka havaintohetkellä ympäröi oppijaa ja mahdollistaa sekä tukee oppimista. Oppimaisema antaa mahdollisuuksia sekä formaaliin että informaaliin oppimiseen, ja tämän vuoksi sitä on vaikea rajata perinteisen oppimisympäristöajattelun keinoin. Opettaja tarkastelee ja kehittää oppimaisemaa pedagogisesta näkökulmasta, ja opettajan rooli voi vaihdella opettajasta ohjaajaan, tukijaan ja oppijaan.
Oppimaisema-ajattelu antaa uudenlaisen lähtökohdan ja tarkastelunäkökulman suunniteltaessa ja kehitettäessä koulun toimintakulttuuria sekä erilaisia oppimisympäristöjä, koska oppimaisema on jo lähtökohtaisesti jatkuvasti kehittyvä ja muuttuva. Ei ole olemassa tulevaisuuden oppimisympäristöjä, vaan tulevaisuus on koko ajan läsnä jo olemassa olevissa ympäristöissä. Se vain on jakautunut epätasaisesti tai se näyttäytyy vain ajoittain. Koulun toimintakulttuuri suuntaa oppimaiseman rakentamista sekä rakentumista. Toimintakulttuuri määrittelee vahvasti oppijan kokeman oppimaiseman laadun ja kokonaisvaltaisuuden asteen. Jos koulun toimintakulttuuri pohjautuu avoimeen pedagogiikkaan ja se myös toteutuu käytännössä, oppijan kokema ja käyttämä oppimaisema muodostuu laajemmaksi ja monipuolisemmaksi kuin suljettuun pedagogiikkaan pohjautuvassa koulussa.
Fyysisen ympäristön kokonaissuunnittelun kannalta oppimaisema-ajattelu merkitsee oppimisympäristöjen eri ulottuvuuksien ja toimintakulttuurin asettamien vaatimusten kokonaisvaltaista huomioimista tilojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Perinteinen koulurakennus, jossa tilat ovat pääasiassa luonteeltaan julkisia tai yksityisiä, ei vastaa oppimaiseman monipuolisuuden haasteisiin. Tiloista tulee löytyä julkisen ja yksityisen tilan lisäksi muunlaisia tiloja, jotka mahdollistavat oppijoiden työskentelyn yksin, pareittain, pienryhmissä ja suurryhmissä monipuolisia tiedonhankinta- ja työskentelymenetelmiä käyttäen niin itsenäisesti, yhdessä toisten oppijoiden kuin opettajankin kanssa. Tällöin on mahdollista toimia sellaisessa oppimaisemassa, jossa voidaan hyödyntää oppimaisemasta löytyvien erilaisten oppimisympäristöjen tarjoumia tarkoituksenmukaisella ja oppimista edistävällä tavalla sekä oppijan että opettajan näkökulmasta tarkasteltuna.