Käytävän syke

Tekoälyn luoma kuva koulun käytävästä, jossa opettaja luokan avaimet käsissään yrittää kulkea ruuhkan läpi omaan luokkaansa.

Heräsin aamulla unesta, jossa kuljin ruuhkaisessa käytävässä luokan avaimet ojossa kohti omaa kuvisluokkaaani. Stressi (unessa) oli kovin kouriintuntuvaa. Onneksi kollegani oli päästänyt oppilaani luokkaan sillä aikaa kun taistelin käytäväviidakossa. Näin me olimme sopineet asiasta keskenämme. Tämä oli helpotus itselle ja oppilaille, koska oppilaat olivat tietysti halunneet jo päästä jatkamaan kuvataiteen töitään ja samalla pois käytävältä.

Suomalaisissa yläkouluissa on yleistä, että oppitunnit alkavat ja päättyvät samaan aikaan ja luokat pysyvät lukittuna taukojen aikana. Tutkimukset osoittavat, että tällaiset samanaikaiset siirtymät lisäävät melua ja ruuhkaa, mikä kuormittaa oppilaita ja heikentää heidän keskittymistä ja oppimista. (Shield & Dockrell, 2008; Hygge, Evans & Bullinger, 2002). Arvioiden mukaan siirtymiin kouluissa voi kulua jopa 15 prosenttia opetukseen varatusta ajasta (Arlin, 1979), mikä on pois sekä opetuksesta että palautumisesta.

Hyvinvoinnin näkökulmasta ongelmallista on se, että oppilailla ei ole mahdollisuutta käyttää rauhallisia tiloja tauoilla. Autonomia on keskeinen motivaation ja psykologisen hyvinvoinnin lähde (Deci & Ryan, 2000). Välitunnit voisivat parhaimmillaan palauttaa tarkkaavaisuutta ja tukea sosiaalista kehitystä (Pellegrini & Bohn, 2005), mutta tämä edellyttää vaihtoehtoisia tiloja ja joustoa eli siirtymistä tasatahtisuudesta, samanaikaisuudeta kohti monirytmisempää ja yksilöllisempää sekä monipaikkaisempaa työskentelyä.

Me kaikki opitaan eri asioita eri tahtiin. Joillekin joku aihe on helppo ja nopeasti opittavissa, kun taas toiseen aiheeseen meneekin enemmän aikaa. Oppimisen tutkimus korostaa monirytmisyyden merkitystä. Ymmärtävä oppiminen edellyttää vaihtelevia työskentelyaikoja ja syventymisen mahdollisuuksia (Marton & Säljö, 1976; Biggs, 1999; Bransford et al., 2000; Lonka, 2018). Kun aikataulut sallivat erimittaisia työskentelyjaksoja, oppilaat voivat rakentaa syvällistä ymmärrystä ja jaksaa paremmin.

Joustavammat siirtymät ja monirytmiset aikarakenteet tukevat sekä oppimista että hyvinvointia paremmin kuin tasarytmisyys ja yhdessä paikassa istuminen, mutta miten tähän suuntaan voisi kehitystä viedä?