Halpuuttaminen koulurakentamisessa

Kävin viime lauantaina Suomen koulurakentamisen pioneerien, H&M arkkitehtien koulurakennusnäyttelyn avajaisissa. Toimisto on 30 vuoden aikana suunnitellut kymmeniä koulurakennuksia. He ovat olleet myös aktiivisia käyttäjien osallistamisessa. Suunnitelmien yksityiskohdista olin tunnistavinani heille ominaista tyyliä ja tapaa suunnitella koulurakennuksia. Mielestäni tällaisten ansioituneiden koulurakennusten suunnittelijoiden on syytäkin olla ylpeitä töistään ja hienoa, että he ovat järjestäneet tämän katselmuksen. Näyttely on avoinna Lahdessa vielä huomisen eli, jos mahdollista, niin käykää katsomassa. Toivottavasti näyttely saa jatkoa vielä jossakin muualla ja mielellään katsoisi myös muiden koulusuunnittelijoiden näyttelyitä.

Arkkitehdit Anneli Hellsten ja Seppo Markku koulurakennusnäyttelyn avajaispäivänä.

"Valmistunut rakennus on aina yhteisön taideteos, ei yhden tai kahden vaan usein kymmenien ihmisten työn tulos. Arkkitehdin työssä yhdistyy taiteellinen ja fyysinen työ. Arkkitehti käyttää apunaan kyniä ja siveltimiä, tietokonetta ja tulostinta, kameraa, silmiä ja korvia sekä kirjoitusta ja puhetta. Hän toimii kuin monen taiteen tekijä: säveltäjä, kirjailija, kuvanveistäjä, näyttämö-taiteilija."

Yllä oleva teksti on H&M arkkitehtien 30- vuotisnäyttelyn posterista. Näyttelyn lisäksi H&M julkaisee Koulukirjan, jossa esitellään tarkemmin heidän tuotantoaan kouluraken-nusten osalta.

Halpuuttaminen

Koulukirja käsittelee myös rakennuttamista, kilpailutusta, suunnittelijapätevyksiä ja urakkamuotoja. Suomessa näihin liittyy kirjan mukaan usein ”villin lännen” meininkiä, joka kaipaa kriittistä tarkastelua. H&M on ollut mukana kymmenissä kouluhankkeissa ja vaikuttaa siltä, että nykyisin vallalla oleva kilpailutustapa on ajanut suunnittelijat kestämättömiin tilanteisiin – esimerkiksi teettämällä satojen tuhansien eurojen työt kilpailevilla ryhmillä, joille maksetaan vain nimellinen korvaus. Tämä malli kirjan mukaan heikentää laatua ja kurittaa erityisesti pienempiä toimistoja.

Koulukirjan mukaan "nykyinen kiire ja hyvää, halvalla ja heti -ajattelu johtaa hosumiseen ja heikkoihin lopputuloksiin. Koska rakennettuun ympäristöön on sitoutunut suurin osa kansallisvarallisuudestamme, siihen tulee sijoittaa viisaasti ja pitkäjänteisesti."

Selvityksemme mukaan suomalaisissa kouluissa ei ole riittävästi tilaa ymmärtävän oppimisen näkökulmasta, lisäksi suurin osa jo valmiiksi ahtaiksi suunnitelluista koulurakennuksista on ylitäytetty eli rakennukseen on sijoitettu enemmän oppijoita kuin alunperin oli suunniteltu! Kirjoitin tästä aiheesta aiemmin 24.4. "Onko teillä ahdasta koulussa?"- otsikolla.

Miten koulun suunnittelijat valitaan? Nykyisin määrä on korvannut laadun arvioinnissa eli jotta voit osallistua tai olla mukana pääsuunnittelijana koulurakennushankkeessa, sinulla pitää olla referenssinä riittävä määrä riittävän isoja koulurakennushakkeita muutaman viimeisen vuoden ajalta. Tässä on taustalla virheellinen otaksuma siitä, että vain muutaman viimeisen vuoden aikana olisi rakennettu pedagogisesti hyviä ja toimivia kouluja. Koulurakennusnäyttelyssä ja tutkijana olen nähnyt useita modernia pedagogiikkaa tukevia koulurakennuksia, jotka ovat jopa kymmenien vuosien ikäisiä.

Videolla esimerkki Heikki Taskisen suunnittelemasta ja vuonna 1983 käyttöönotetusta Oulun normaalikoulun alakoulun rakennuksesta. Videolla näkyy yksi klusteri, moduuli, solu jne. (rakkaalla lapsella on monta nimeä), joka päivitettiin vastaamaan 2000- luvun akustisia ja toiminnallisia tarpeita 2010- luvun alkupuolella ja hyvien kokemuksien perusteella sama tehtiin muuallakin koulurakennuksessa. Video tehty Lumiset-arkkitehtitoimiston tekemän 3D- mallin pohjalta.

Uusien arkkitehtilahjakkuuksien ja pienempien arkkitehtitoimistojen on vaikea päästä siis mukaan edes kilpailutukseen, koska referenssit kasaantuvat tietyille arkkitehdeille. Lisäksi arkkitehtien kanssa keskustellessani, monelle on jäänyt epäselväksi, mitä kilpailutuksen voittaneessa ratkaisussa on ollut parempaa, koska suunnitelmat useimmiten ilmoitetaan salaisiksi. Tällöin arkkitehtien kollegoilta oppimista sekä laajempaa valtakunnallista koulusuunnittelun kehittymistä ei pääse tapahtumaan. Johtopäätökset voittaneista ratkaisuista ovat vain arvailujen varassa.

Koulukirjassa H&M kirjoittaa: "Toivottavasti osaamme välittää julkaisun avulla oman innostuneisuutemme koulusuunnitteluun. Me emme ole kiinnostuneita siitä siksi, että se on helppoa vaan siksi, että se on vaikeaa ja samalla innostavaa. Me olemme varmoja, että suunnittelulta ja rakentamiselta vaadittava lisänopeus heikentää lopputuotteen laatua. Suunnittelun pitää aina ja kaikissa tilanteissa olla huolellista, perusteltua ja tarvittaessa hidasta, pohtivaa, tehtyjä ratkaisuja kyseenalaistavaa."

Meidän (Oppimaiseman) mottona oleva David Humeen toteamus “Siitä mitä on, ei voi päätellä, miten asian pitäisi olla”- sopii tähän hyvin. Opetushallituksen roolia oppimisympäristöjen laadun varmistajana jatkossa tulee kenties vahvistaa eikä heikentää. Tilanne on varsin huolestuttava oppijan ja opettajan näkökulmasta, sillä esim. ahtaus on iso ongelma varsinkin erityislasten näkökulmasta.