Onko teillä ahdasta koulussa?

Teen tällä hetkellä väitöskirjaa koulurakennuksissa olevien toiminnan laajentumistilojen (aulojen, soluaulojen, torien jne.) käytöstä ja käytön rytmistä. Minua alkoi kiinnostaa jo jonkin aikaa sitten miksi meillä niin helposti sallitaan liian pienten opetustilojen rakentaminen. Voit lukea postaukseni vuodelta 2021, jolloin toin tämän ongelman ensimmäistä kertaa esiin Rakennustietosäätiön ohjeistusta tehdessä. Lisätaustoitukseksi tähän väitteeseeni suosittelen perehtymään peruskoulun ensimmäisiin opetussuunnitelman perusteisiin vuodelta 1970. Siellä kuvataan hyvin mitä muutoksia kouluun tuolloin haluttiin ja mitä vaatimuksia se asetti tiloille.

1970- luvulla nimittäin havahduttiin, että työtapojen on muututtava oppijakeskeisemmäksi. Vastakkain asetettiin mm. opettajajohtoisuus ja oppilaskeskeisyys.

"RYHMÄTYÖ JA YKSILÖLLINEN TYÖSKENTELY OVAT NYKYAIKAISEN KOULUN VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ TYÖTAPOJA” kuvataan peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa 1970, jossa asetettiin selkeäksi tavoitteeksi siirtyä opettajajohtoisista työtavoista oppilaskeskeiseen työskentelyyn.

Jo tuolloin ajateltiin, ettei koulun työaikajärjestelyjä voi rakentaa pelkän opetuksen tehokkuuden ympärille – oli pidettävä huolta siitä, että oppilaat myös haluavat opiskella. Työn ja levon rytmittäminen, oppilaan työvireen huomiointi ja kiinnostavien tehtävien tarjoaminen nähtiin keskeisinä motivaation lähteinä. Työjärjestyksestä haluttiin pois pirstaleisuus, joka hajotti kokonaisuudet, vaikeutti keskittymistä ja esti oppiaineiden välisiä yhteyksiä syntymästä.

Uudet työtavat – yksilöllinen opiskelu, ryhmätyöt, yhteisopettajuus ja ohjattu itseopiskelu – vaativat joustavaa ajattelua paitsi pedagogiikassa, myös rakenteissa. Oli selvää, että 45 minuutin oppitunnit ja kellon sanelema rytmi eivät enää palvelleet modernia koulua.

Uudet ohjeet

SITRA:n 1970- luvun alun koulurakennustutkimuksessa pyrittiin luomaan taustaa ja perusteita kansainvälisen tutkimuksen ja parhaiden koulusuunnitteluesimerkkien avulla suomalaiselle uudelle peruskoulun koulurakennukselle. Tässä vaiheessa huomattiin, että yksilö- ja ryhmätyöskentely vaatii enemmän tilaa kuin opettajakeskeinen opetus. Sen huomasivat tuolloin sekä opetussuunnitelman tekijät että oppimisympäristötutkijat ja koulurakennusohjeiden laatijat. Minimivaatimuksena tilan suhteen ryhmätöiden tekemiseen ja itsenäiseen työskentelyyn pidettiin tutkimusten mukaan 4 m2/ oppilas.

Monikäyttöisyyden parantamisen keinoksi Lappo (1974, 91) esitti luokkahuoneen koon kasvattamista. Myös Savela (1971, 35) koki, että normaalihintapäätöksen mukainen perusryhmän luokkatila soveltui huonosti ryhmätyöhön ja kasvattamalla luokkahuonetta 72–80 neliöön olisi luokkahuone saatu paremmin soveltumaan myös uusiin työtapoihin.

AIKAIKKUNA: Suomi ja itse asiassa suuri osa maailmaa oli tuolloin öljykriisin riepoteltavana. Sisäministeriö antoi määräyksiä energian säästämiseksi. Määräysten rikkomisesta seurasi sakkoa tai jopa vankeusrangaistus. Lisäksi ilmoitettiin, että ellei niitä noudateta, joudutaan turvautumaan myöhemmin pakkosäännöstelyyn. Ei siis ihme, että myös kouluja suunniteltaessa tämä oli mielessä.

Uudet työtavat tarvitsivat siis n. 30% enemmän tilaa. Olemassa olevaa koulurakentamista ohjaavaa normaalihintajärjestelmää ei voinut huonon taloustilanteen vuoksi kuitenkaan muuttaa, mutta ehkä sen soveltamista voisi? Jokaiselle opetusryhmälle normaalihintajärjestelmässä luvattiin oma opetustila, mutta se oli siis liian pieni. Alla olevasta kuvakarusellista näet miten eri tavoin pyrittiin lisäämään opetustilan kokoa. Yksi vaihtoehto oli liittää jokaisen perusopetustilan (60 m2) kylkeen pienempi 20 m2:n tila, joka voitaisiin ryhmätöiden aikana yhdistää perusopetustilaan ja mahdollistaa näin riittävästi tilaa ryhmätyöhön ja itsenäiseen työskentelyyn. Yksi vaihtoehto oli myös ottaa käytävätilaa, jota sai olla 25% rakennuksen pinta-alasta, opetuskäyttöön.

Kuvakarusellissa näet, miten "Koulurakennuksen yleissuunnittelusta"- julkaisussa vuonna 1974 pyrittiin löytämään erilaisia tapoja mahdollistaa riittävästi tilaa oppimiselle ja työskentelylle. Jopa käytäviä otettiin tässä luovasti käyttöön.

Mutta mitä sitten tapahtui?

Valtioneuvosto antoi peruskoulurakennuksia koskevia normaalihintapäätöksiä, joissa määriteltiin valtionavustuksen saamisen edellytykset mm. eri tilojen ja niiden pinta-alojen osalta. Vuoden 1971 päätöksessä opetustilojen koko jaoteltiin ensimmäistä kertaa erityyppisen ryhmäopetuksen, pienryhmäopetuksen, ryhmä- ja erityisopetuksen sekä perusryhmäopetuksen, mukaan. Suurin opetustilakoko, johon sai avustusta oli 60 m2.

Ohjeistus normaalihintajärjestelmässä pyrki siihen, että kaikilla opetusryhmillä on oma tila. Tilan yhteyteen tarvittiin kuitenkin siis tila, jonka avulla ryhmätyöskentelylle olisi riittävästi tilaa. Mutta jostain syystä ryhmätyöskentelyyn tai omaan tahtiin yksilöllisesti oppimiseen ei kuitenkaan oltu peruskoulun alkuaikoina valmiita riittävän isossa määrin tai opettajat eivät tuoneet esiin, että olisi parempi tehdä ryhmätöitä, jos tilaa olisi enemmän. Opettajat mukautuivat, opetustilat eivät muuttuneet ja jäivät liian pieniksi. Järjestelmällinen tilojen laajennusvara unohtui. Koulurakennuksiin tuli toki sinne tänne pienempiä tiloja "jakojäännöksiä", joita otettiin 80-90- luvuilla erityisopetuksen käyttöön.

60 m2:n opetustila jäi käytännöksi valtion ohjauksen loputtua. Viimeaikoina tuotakin mitoitusta on haastettu. Pyritäänpä rakentamaan kouluja, joissa kaikilla oppilasryhmillä ei ole edes omaa kotitilaa ja ohjeistetaan tekemään jopa alle 60 m2:n opetustiloja. Tästä koulu on saanut paljon negatiivista julkisuutta, eikä ahtaus tietenkään ole opettajien tai oppilaiden hyvinvoinnille tai oppimiselle hyväksi.

Terveet tilat 2028: Yleissivistävän koulutuksen (perusopetuksen ja lukion) oppimisympäristöjen nykytilaselvityksessä huomattiin, että oppijoiden käytössä oleva tila vaihtelee Suomessa paljon ja että harvoin päästään tavoiteltavaan 4 m2/ oppija.

Kuinka paljon teidän kouluissa on käytössä perusvarusteltua opetustilaa oppijaa kohden? 60 m2:n opetustilassa saisi siis olla ohjeistuksen mukaan n. 15 oppijaa ja 50 m2:n opetustilassa n. 13 oppijaa (jos muuta toiminnaan laajentumistilaa ei ole käytössä). En ota tässä kohtaan huomioon sitä, että 20%:lla oppijoista on joku noin 60:sta erilaisesta diagnoosista ja näin erityisvaatimuksia oppimisympäristönsä suhteen. Olen kiinnostunut, missä eri puolilla Suomea mennään. Voitte lähettää minulle laskelmia ja kysymyksiä osoitteeseen info@oppimaisema.com.