Koulu kehittyy kokeilujen avulla

Kuvassa on Opetushallituksen Oppimaisema.fi- palvelun projektikortteja. Huom. Tähtien määrä kertoo hankkeen dokumentoinnin laadusta ei itse hankkeen laadusta.

Opettajien ideat, pienet kokeilut ja verkostojen voima .

Suomalaisessa koulussa on runsaasti esimerkkejä siitä, miten opettajat ovat halunneet parantaa oppimisympäristöjä, kokeilla uusia työtapoja ja kehittää oppilaiden hyvinvointia tukevia ratkaisuja. Oppimaisema-arkistosta löytyy kymmeniä tarinoita, joissa paikalliset ideat ovat johtaneet pysyviin parannuksiin.

Projektityöskentelyssä yhdistyvät ongelmakeskeisyys, tulosvastuullisuus, yhteistoiminnallisuus ja suunnitelmallisuus – piirteet, jotka kuuluvat suomalaisen koulun toimintakulttuuriin. Kehittämistoiminta ei siis ole poikkeus, vaan osa arkea ja menetelmä, joka tukee opettajien ja oppilaiden yhdessäoppimista (Esim. Salminen, 2015).

On hyvä huomata, että projekti tarkoittaa yleenäs yksittäistä, rajattua kehittämistekoa/kokeilua, jonka koulu voi toteuttaa myös omilla resursseillaan. Hanke puolestaan viittaa usein ulkopuolisella rahoituksella toteutettavaan kokonaisuuteen, joka voi koostua useista projekteista. Toisin sanoen kaikki hankkeet sisältävät ainakin yhden projektin, mutta kaikki projektit eivät ole hankkeita.

Hyvä esimerkki tästä oli Majakkaverkoston julkaisu, jossa yli 250 koulua jakoi käytäntöjään ja kokeilujaan. Pienelläkin kehittämisrahalla syntyi toimintamalleja, jotka levisivät laajasti ja muuttuivat pysyviksi käytännöiksi. Verkosto osoitti, että yhdessä oppimalla myös pienet ideat voivat kasvaa suuriksi.

Samaa tavoitteli myös Muuttuva Oppimaisema -hanke, jonka koordinoimisesta saimme vuoden 2010 syksyllä Opetushallitukselta Oulun yliopiston harjoittelukouluna vastuun. Sen merkitys oli erityisesti siinä, että se teki kehittämistyötä näkyväksi ja jaettavaksi. Hankkeen kautta projektipäälliköt ja opettajat saattoivat oppia toisiltaan ja näin välttää päällekkäistä työtä.

Hyvänä esimerkkinä oli Ubiko- hanke, jossa kehitettiin monipaikkaiseen ja monirytmiseen oppimiseen uudenlaisia hyvinvointia lisääviä oppimistiloja. Koska tulokset olivat hyviä, koko koulu ja osa yläkouluakin muutettiin konseptin mukaisiksi. Konseptista löytyy videoklippi edellisestä blogipostauksesta.

Koska Oppimaisema.fi- palvelua ei haluttu enää ylläpitää pelkällä tilapäisellä hankerahoituksella, se suljettiin Opetushallituksen kanssa. Jäljellä on maaliskuuhun 2019 jäädytetty arkistokappale, mutta sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia ja hyödyllisiä projekteja, kuten:    

• Virtaukset ihmisessä – miten muualla? – oppilaiden kanssa toteutettu tutkimusmatka ihmiskehon toimintaan ja sen vertailuun luonnon ilmiöihin. Projektista on olemassa tämä hieno videokooste.

• Äänimaailma ja monimediaisuus – alakoululaisten projekti, jossa ääntä ja mediaa hyödynnettiin uudenlaisten oppimisoivallusten lähteenä.

• Hetan koulu ja erälukio – soma paikka oppia – pohjoisen kontekstiin rakentunut hanke, jossa paikallinen ympäristö ja erämaaluonto sidottiin oppimisen voimavaraksi.

Nämä esimerkit osoittavat, miten monipuolisia ja luovia ratkaisuja syntyy, kun opettajat ja koulut kokeilevat ja kehittävät yhdessä oppijoiden kanssa uusia menetelmiä ja ympäristöjä. Kokeilu- ja kehittämistoiminnan lakkauttaminen ei olisi ratkaisu, eivätkä projektit tai hankkeet ole koulujen ongelmien syy.

Lopulta tärkeintä on ymmärtää, että tulokset – sekä onnistumiset että epäonnistumiset – ovat arvokkaita. Jos kokeilu epäonnistuu, voidaan huokaista helpotuksesta, koska koulua ei lähdetty uudistamaan isosti ja summamutikassa. Projektin matka kokeilusta käytänteeksi ei ole itsestäänselvyys..

“If you fail, fail fast and cheap – so you can learn quickly and succeed sooner.”

Oppimaisema toivottaa hyviä ja menestyksekkäitä projekteja Suomen kouluihin ja kun taloustilanne paranee, myös rahoitusta niitä tukeville hankkeille - kyllä opettajakin saa innostua.