KIVA - PAIKKA KOULUSSA

JUKKA SULONEN

Kohtaamisen paikat, ovat liikenteen solmukohdissa, portaissa, auloissa ja käytävillä olevia julkisia alueita, joilla, satunnaisesti tai sovitusti, kohdataan muita ihmisiä. Tässä esittelen käsitteen KIVA-paikka kuvaamaan juuri tuollaista, julkiselle alueelle sijoittuvaa, ensisijaisesti sosiaalista paikkaa, joka selvästi erottuu ympäröivistä alueista.




KIVA tarkoittaa alun perin pueblo-intiaanien rakentamia, pyöreitä, osittain maanalaisia seremoniahuoneita. Sana esiintynee myös inuitien kielessä, tarkkaa käännöstä sille ei ole. Termiä on käyttänyt ainakin kanadalainen arkkitehti Greg Hasiuk suunnittelemissaan kouluissa kalottialueelle Nunavutiin, Kanadan pohjoisimpaan territorioon (ZoomInfo 2007). Hänen suunnittelemiin koulurakennuksiin kuuluu keskeinen, liikennealueiden yhteydessä oleva, pyöreämuotoinen, amfimainen kokoontumisalue.  Myös minulle KIVA on kohtaamisen paikka, mutta toiminnallinen sisältö on kuitenkin laajempi kuin inuitien kouluissa. KIVA - paikka kattaa kaiken tyyppisen kanssakäymisen oleskelusta opiskeluun: lepäily, seurustelu, lueskelu, kortinpeluu, ryhmätyöskentely, itsenäinen opiskelu, palaverin pito, verkossa vaeltelu ym. KIVA ei ole yleensä laajuudeltaan suuri, mutta ei sen tarvitse olla aivan pienikään. Se on kaikkien yhteinenpaikka,muttaeivälttämättäkeskeinensellainen.Tärkeintäon,ettäpaikkaonjulkinentai puolijulkinen, helposti saavutettavissa ja viihtyisä. Se antaa mahdollisuuden niin sosiaaliselle kanssakäymiselle kuin opiskelullekin. Se voi olla myös vetäytymisen paikka, muun toiminnan kanssa yhtäaikaisesti tai erikseen.


KIVA-paikassa pitää voida istua tai löhötä mukavasti ja jonkinlainen pöytätasokin on paikallaan, mutta ei aina välttämätön. Taidetta voi siellä olla, oppilaiden itse tekemää tai muualta hankittua. Valaistuksen ei tarvitse olla kirkasta yleisvaloa, epäsuora valo ja päivänvalo tekevät tunnelmaa. Viherkasvi on aina hyvä. Äänimaailma ei saa luonnollisestikaan olla häiritsevä, mutta sopiva taustahäly voi joskus olla ihan hyvä. Paikka voi olla näkyvissä tai suojainen, sieltä voi nähdä sinne voi myös nähdä. Paikalle ei ole olemassa yhdenlaisia konkreettisia vaatimuksia, niitä voi olla hyvin monenlaisia, niin monta kuin kouluakin. Tärkeintä on tunnelma ja se, että siellä ei tarvitse olla ainoastaan seisaallaan.



  • Kuuskorpi M, 2012. Tulevaisuuden luokkahuone. Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila.Väitöskirja. Turun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden laitos.

  • Nuikkinen K. 2005. Terveellinen ja turvallinen koulurakennus. Helsinki: Opetushallitus.

  • Nuikkinen K. 2009. Koulurakennus ja hyvinvointi. Teoriaa ja käytännön kokemuksia peruskouluarkkitehtuurista. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.

  • Opetushallitus. 2012. OPS 2016 - Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen. Luettu Joulukuussa 2012. http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset.

  • Opetushallitus. 2004. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus. 

  • Zoominfo. 2007. Number TEN speaks at the Council of Educational Facility Planners International, July 2007. School Design in the Far North, Lessons for the South. Case Study: Arviat High School in Nunavut, Canada. Luettu tammikuussa 2013. http://www.zoominfo.com/CachedPage/?archive_id=0&page_id=-2029692624&page_url=//www.numberten.com/news/s2.html&page_last_updated=2008-01-03T12:15:47&firstName=Greg&lastName=Hasiuk.

Kuvaluettelo ja –tekstit:

Kaikki kuvat © Jukka Sulonen

  • Kuva 1. KIVA-paikka soluaulassa on myös opetustiloja välittävää tilaa. (Kaakkurin koulu, Oulu)



  • Kuva 2. Liikennealueenyhteydessä keskusaulassa näkee ja tulee nähdyksi. (Mäntsälän lukio)



14 katselukertaa
 Tilaa uutiskirjeemme 
Lähetä meille sähköpostia

020 7411400

  • Facebook

“We shape our buildings; thereafter they shape us.” 
Winston S Churchill